Toimiiko koulutusjärjestelmämme?

Jukka Söderdahl tuntee ja tietää koulutuskentän. Hänen mielestään uudistamista tarvitaan, kuten alla olevasta kirjoituksesta selviää. Se kannattaa lukea ajatuksen kanssa.

Keskityn blogissani amiksen ja ammatillisen toisen asteen koulutukseen. On hyvä, että koulujen ulkoiset puitteet ovat kehittyneet ja arvostus noussut. Tiedän, että opetuksen kehittämisen "vuosikymmenen uudistuksia" on tehty tämän tästä.  Kuten aikaisemmista blogikirjoituksista näkee, koulutusta on uudistettu ajan vaatimuksia vastaavaksi. On todellisia uudistuksia, mutta myös pelkkää sanahelinää. Mietin kuinka paljon niitä on näennäisiä "uudistuksia", "uudistuksia", jotka eivät paranna koulujen toimintaa vaan ainoastaan rasittavat henkilökuntaa. Ajattelen myös tehtävien ja mahdollisuuksien tasapainoa. Eli onko voimavaroja annettu riittävästi eturintamaan uudistusten toteuttamiseksi? Entä vauhti. Onko ns. uudistuksien tahti sellainen, etteivät ihmiset kouluissa ole ehtineet päästä niihin käsiksi, ennen kuin pääkallonpaikalta on jo uusia "uudistuksia" esitelty? Entä onko opettajat ja koulun muu henkilökunta uudistusten toteuttajina unohdettu? Tai vielä pahempaa - onko oppilas ja hänen oppimisensa unohtunut.

Nyt kun rahaa, aikaa ja muita voimavaroja on niukasti, pitäisi tarkasti miettiä mihin ne käytetään. Hajottaminen, lopettaminen on nopeaa, rakentaminen hidasta. Leikkaukset saattavat tuntua nyt säästöiltä, mutta vähänkin pidemmällä tähtäimellä ne käyvät kalliiksi. Siksi nyt pitäisi tarkasti analysoida nykytilanne: hyvä pitäisi säilyttää ja sitä kehittää, huono ja toimimaton korjata, tarpeeton lopettaa jne. Ja millaista koulutusta tarvitaan, kun työelämä ja ammatit ovat kovassa muutoksessa.

Yritän Jaskan kanssa seuraavissa blogikirjoituksissa pohtia amiksen uudistamistarvetta tältä pohjalta. Tietysti otamme kantaa ja ajankohtaiseen ammatillisen toisen asteen uudistamiskeskusteluun.

Oheinen lehtikirjoitus on porilaisen ammatillisen tuntijan Jukka

Söderdahlin kirjoittama. Se on julkaistu Helsingin Sanomissa 15.3.2017.

Alla Jukka Söderdahlin kirjoitus kokonaisuudessaan.

Koulutus vaatii kokonaisuudistuksen

Koulutus ei saavuta sille asetettuja tavoitteita.

Hokeminen Suomen koulutuksen erinomaisuudesta tulisi lopettaa. Tosiasiat osoittavat muuta. Koulutus ei saavuta sille asetettuja tavoitteita. Syrjäytyneiden nuorten määrä on jatkuvassa kasvussa. Työelämän ulkopuolella on pysyvästi lähes 80 000 parhaassa työiässä olevaa miestä.

Peruskoulua on pidetty tasa-arvoisen kehityksen peruspilarina, mutta syrjäytyminen käynnistyykin jo siellä. Yläasteella jopa 25 prosenttia putoaa kyydistä eikä saavuta tavoitteena olevaa jatko-opintokelpoisuutta. Heikko menestyminen johtaa helposti toisen asteen koulutuksesta karsiutumiseen. Työttömyys on selvästi yleisempää vain perusasteen koulutuksen suorittaneilla. Heillä on lisäksi havaittu terveyteen ja elämänhallintaan liittyviä ongelmia.

Ammattikoulutuksen rajujen säästötoimien takia kouluja on lopetettu ja yhdistetty sekä henkilöstöä, koulutustarjontaa, opetusta ja ohjausta vähennetty. Samalla kun ammattikoulutusta tulisi uudistaa, järjestäjien voimavarat hukkuvat toiminnan saneeraamiseen.

Ylioppilastutkinnon suorittaneista vain 60 prosenttia on aloittanut jatko-opinnot vuoden kuluttua tutkinnon suorittamisesta. Korkeakoulun aloittamisen mediaani-ikä on 21 vuotta. Vain puolet opiskelijoista suorittaa opinnot tavoiteajassa.

Opetusministeriön työryhmä esittää, että ylioppilastutkinnon arvosanoja hyödynnettäisiin nykyistä paremmin korkeakoulujen valintamenettelyissä. Uudistus nostaisi lukion ammattikoulun yläpuolelle. Ammattikoulusta syntyisi käytännössä umpiperä, joka ei tuota yleistä jatko-opintokelpoisuutta.

Korkean teknologian sovellukset ovat syntyneet pitkäjänteisen tutkimus- ja kehittämistyön tuloksina – hyvänä esimerkkinä Nokian menestystarina. Nyt korkeakoulutuksesta ja tutkimuksesta leikataan rajulla kädellä.

Leikkauksia pehmentämään on käynnistetty irrallisia uudistuksia. Valitettavasti hankkeet eivät sisällä tasa-arvoa edistäviä ja syrjäytymistä vähentäviä toimenpiteitä. Päinvastoin, nyt ollaan palaamassa aikaan ennen peruskoulua.

Tarvitaan kokonaisuudistus, joka kattaa koko koulutuspolun varhaiskasvatuksesta työelämään. Yhteisen tahtotilan luomiseksi tulisi perustaa parlamentaarinen työryhmä, jonka asialistalla olisivat ainakin syrjäytymisen torjuminen, toisen asteen koulutuksen uudistaminen, korkea-asteen harmonisointi ja tietojärjestelmien sekä koulutuksen, maakuntahallinnon ja soten yhteentoimivuus.

Jukka Söderdahl

Pori