Toinen aste

Tässä kysymykseni

Millainen nykyinen koulutusjärjestelmä on? Miten se toimii? Mistä ammatillinen perustutkinto koostuu? Ovatko suunnitelmat ajantasalla?

Jaskan vastaus

Koulutusjärjestelmä on kuvattu alla. Otin sen opetusministeriön sivuilta, joten se lienee virallinen. Kaaviossa näkyvät nuolet kuvaavat opiskelijoiden mahdollisuuksia edetä, yhteistyötäkin. Keskitymme tässä blogissa toisen asteen koulutukseen. Sen olen rajannut oranssisella kehyksellä. Ja erityisesti ammatillisen toisen asteen koulutukseen.

Kaavio on hyvä. Sitä kelpaa näyttää.

Nuolet peruskoulusta toiselle asteelle kertovat, että koko ikäluokan on tarkoitus suunnistaa peruskoulusta joko ammatillisiin oppilaitoksiin tai lukioon. Pulmana on, etteivät kaikki siirry. Koska oppivelvollisuus loppuu peruskouluun koulunkäyntiin kyllästyneet eivät hakeudu toiselle asteelle. Moni heistä on todellisessa vaarassa syrjäytyä.

Lukion ja ammattioppilaistosten välinen nuoli näkyy vain kaaviossa. Siirtymiset ovat yksittäistapauksia. Myöskään lukion ja ammattioppilaitoksen opetuksellista yhteistyötä ei ole. Porissa ne  toimivat täysin erillään. Se on harmillista, koska niiden yhteistyö lisäisi nuoren mahdollisuuksia saada itselleen sopiva ja painottuva koulutus. Joku voisi valita puhtaan teoreettisen tien ja lukion, toinen oppisi parhaiten tekemällä oppimisen kautta ja suorittaisi opintonsa amiksessa, kolmas tähtäisi jatko-opintoihin ja kokoaisi tutkintonsa molemmista eli lukiosta ja ammattioppilaitoksesta jne. Opettajat, tilat, laitteistot ja veroeurotkin tulisivat silloin tehokkaammin käyttöön. Tähän pyrittiin jo 1990 -luvun nuorisoasteen kokeiluissa. Niistä Pori jäi vapaaehtoisesti pois.

Yllä oleva kaavio on vuodelta 2010. Se on esimerkki ammatillisen perustutkinnon koostumisesta. Se on tämän hetken rakenne. Ammatilliseen perustutkintoon sisältyy pakollisia, valinnaisia ja vapaasti valittavia osia. Tutkinto pitäisi voida räätälöidä hyvinkin yksilölliseksi.

Kuinka paljon opiskelija voi muokata tutkintoa onkin sitten toinen asia. Isoissa kouluissa ja isoilla koulutusaloilla, joissa on paljon opiskelijoita, yksilölliset koulutusvalinnat voivat toteutua jotenkin. Vaihtoehdot karsiutuvat myös siksi, ettei valittavien tutkinnonosien  opiskelijaryhmät ole riittävän suuret. Yksilöllisten polkujen rakentamisen perustana on, että koululla on esittää käytännössäkin toimiva kartta, josta valintoja tehden opiskelija voisi koota mielekkään ohjelman kouluviikollekin. Rahaa tarvittaisiin myös opintojen ohjaukseen yms. Koulutukseen tehdyt leikkaukset kutistavat koulutusta ja rajaavat sen tutkinnon pakollisiin osiin. Niistäkin annettavan opetustuntien määrää on jo kipurajojen alapuolella. Malli on hieno, mutta ei resurssien vähäisyyden takia voi toteutua.

Tätä mieltä olen

Jaskan selvitysten perusteella tulee mieleen uusia kysymyksiä ja ajatuksia, kuten kulkeeko keisari munasillaan? Pystyykö ammattioppilaitos nykyresursseilla tai lisäleikkauksilla täyttämään tehtäväänsä?Viestit amiksesta ovat huolestuttavia. Huoli ei ole pieni, sillä amiksen pulmat koskevat noin joka toista peruskoulunsa päättävää, amiksessa työtänsä tekeviä ja viimekädessä elinkeinoelämää ja koko yhteiskuntaa.

Hyvä on, että kuntavaaleja pidetään koulutusvaaleina. Huonoa on se, että keskusteluista ammatillinen toinen aste jää  sivuun, koska se on organisoitu "maakunnalliseksi" ja yhtiöitetty osakeyhtiöksi. Miten sellaisen kanssa käydään avointa keskustelua?

Porin päättäjien täytyy tietää, mitä ammatillisessa koulutuksessa tapahtuu. Haluan, että Pori on aktiivinen oman nuorisonsa ammattikoulutuksen turvaamisessa. Porin päättäjien pitää varmistaa, että sen näkemykset näkyvät koulutusosakeyhtiö Winnovassa. 

Kunniakas menneisyys

Tässä kysymykseni

Kuinka ammattikoulun tehtävä on muuttunut? Arvostavatko ihmiset amiksen suorittamista? Miten kiinnostuneita päättäjät ovat ammatillisen koulutuksen kehittämisestä?

Jaskan vastaukset

Porissa ammattikoulut aloittivat Venäjän vallan alla jo 110 vuotta sitten. Koulut olivat erikseen tyttöjä ja poikia varten. Koulujen perustamista perusteltiin muun muassa seuraavasti: "Useimmissa tapauksissa kansan lapset kaupungissamme tuossa 12 - 15-vuotisina kansakoulusta päästyään eivät ainakaan pariin vuoteen saa mitään tointa, vaan juoksentelevat kaduilla joutilaina tottuen siten pahuuteen ja laiskuuteen, josta on seurauksena, että he monesti joko aivan pian tai ainakin myöhemmin joutuvat perikatoon. Joutilaisuus on nimittäin paheiden äiti. Ei myöskään sille ihmiselle, joka jo nuoruudessaan on joutilaisuuteen tottunut, tahdo enää milloinkaan tulla oikeata kestävää työintoa."

Suomalainen koulutus otti ison harppauksen peruskoulun myötä. Sillä annettiin jokaiselle nuorelle tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja kehittymiseen.

Työelämä tarvitsi tekijöitä. Ammattitaitoa ei enää pystynyt hankkimaan kisälli - mestari -systeemillä. Ammattikouluja perustettiin Satakuntaankin monia ja niihin satsattiin. Opettajien koulutus laajensi esim. insinöörin taitoja kasvatuksen ja opettamisen suuntaan. Opettajalle asetettiin selkeät kelpoisuusehdot. Koulutuksen rakennetta ja opintosisältöjä muutettiin 1980-luvun vuosikymmenen koulutusreformissa. Koulutus haluttiin antaa jokaiselle nuorelle joko ammattikoulussa tai lukiossa. Amiksen opetukseen sisällytettiin entistä enemmän jatko-opintoja ja muuttuneen työelämän tarpeita palvelevia aineita, muun muassa kieltenopetusta. Ammattikoulu ja lukio piirrettiin kaavioissa rinnakkain.

1990-luvun suuria kokeiluja olivat ammattikorkeakoulu- ja nuorisokoulukokeilut. Nuorisokoulukokeilussa tavoitteena oli hyödyntää lukion ja ammattikoulun mahdollisuuksia niin, että opiskelija voisi mukauttaa tutkintoaan. Yhdistelmäopintojakin kehitettiin. Sen suorittajat saivat valkolakin ja tutkintotodistuksen ammatillista perusopinnoista. Porissa suhtauduttiin nuivasti ja vastahakoisesti päivälukioiden ja ammatillisen toisen asteen yhteistyöhön. Nuorisokoulukokeilukin tyrmättiin.

Viimeisimmät opetussuunnitelmien perusteet sallivat melkoisen joustavuuden tutkintojen muodostamisessa. Työssäoppiminen on uudistanut ammatillista opetusta 1990-luvun loppupuolelta alkaen. Nyt vastuu ammatillisten sisältöjen opetuksesta perustuu sopimuksiin ja yhteisiin pelisääntöihin työpaikkojen ja oppilaitoksen kesken.

Ammattikoulujen opiskelija-aines on muuttunut melkoisesti. Alkuaikoina Porin valmistaviin kouluihin tulijat olivat lapsia, nyt he ovat nuoria tai aikuisia.

Koulukiinteistöihin ja niiden kone- ja laitekantaan on investoitu paljon veronmaksajien varoja. Opetustilat ovat nykyään asiallisia. Työturvallisuus on koulutuksessa keskeisellä sijalla.

Ammattikoulua arvostavat ne, jotka ovat sen itse käyneet. Myös työpaikat ovat tyytyväisiä saamistaan ammattilaisista. Ammatillisen koulutuksen suosio nuorison keskuudessa on kohentunut. Valitettavasti yleinen mielipide vähättelee amista ja moni pitää sitä edelleenkin "naapurin mukuloiden kouluna". Samanlainen suhtautuminen näkyy poliittisissa päättäjissä ja tiedotusvälineissä. Parhaillaan toteutettavat ammatillisen toisen asteen resurssien leikkaukset todistavat tämän. Leikkaajat eivät tiedä, mitä vahinkoa tekevät!

Tätä mieltä minä olen.

Ammatillisen koulutuksella on kunniakas menneisyys. On selvää, että työpaikat tarvitsevat ammattilaisia nyt ja tulevaisuudessa.

Ammatillisen koulutuksen laatuun pitää kiinnittää huomiota. Vaivalla ja ajan kanssa rakennettua ei saa romuttaa lyhytnäköisin leikkauksin. 

Nuoria on vähän ja jokainen pitää pitää mukana. Syrjäytymistä ja joutilaisuutta vastaan on tehtävä työtä tänäänkin.

Ammattikoulujen ja lukion yhteistyö pitäisi saada viriämään.

Blogin taustat

En usko iskulauseisiin.

Mitä en tiedä, sitä en tiedä.

Otan selvää.

Blogini idea

Suomalaisen koulun erinomaisuudesta ja koulutukseen suunnatuista leikkauksista puhutaan yleisellä tasolla. Kehittäminen ja leikkaaminen ovat tuttu sanapari. Haluan
saada totuudenmukaisen käsityksen siitä, mikä tilanne on ammattikouluissa eli ammatillisella toisella asteella.

Päätin kysellä asiasta pitkäaikaiselta ystävältäni ja porilaisen ammattikoulutuksen parissa elämäntyönsä tehneeltä Jaakko Ahorannalta. Pyysin Jaskaa myös kirjaamaan kysymykseni ja vastaukset tähän blogiin. Aion julkaista sen kunnallisvaalien alla. Toivon, että lapsista, nuorista ja koulutuksesta puhutaan kunnallisvaalikampanjassa ja sen jälkeenkin.

Harri kysyy. Minä vastaan niin kuin ajatte-

len, kiertelemättä ja asioita kaunistelematta.

Jaska tuntee ja tietää

Olen tuntenut Jaskan 1970-luvulta asti. Hän on pitkänlinjan insinööri ja opettaja. Hän on työskennellyt 1970-luvulta vuoteen 2013 asti erilaisissa tehtävissä: ammattikoulun opettajasta rehtoriksi. Jaska oli uranuurtaja  työssäoppimisen kehittämisessä. Hänen työuraansa sisältyi muutosten toteuttaminen, kun porilaisia kouluja fuusioitiin. Jaskalla on omakohtainen kokemus nuorten ja aikuisten opettamisesta koulussa ja työ-paikoilla. Hän on myös oppimateriaalin ja -kirjojen tekijä. Jaska on tehnyt myös verkko-opetusmateriaalia.