Historiallinen remontti! Onko mieltä ja mahdollisuuksia?

Tämä mietityttää

Onko ammatillisen toisen asteen koulutuksen "vuosikymmenten uudistukselle" tarvetta? Millaisessa tilanteessa uudistusta meinataan tehdä?

Jaskan vastaus

Seuraan keskustelua kaavailtua "historiallista uudistuksesta" tiedotusvälineiden kautta. Minulla on muodostunut siitä tuskainen tunne. Nyt romutetaan koko ammatillinen toinen aste. Tietysti nykyisessä koulutuksessa on kehitettävää, mutta millekään suurelle ja rajulle muutokselle ei mielestäni ole tarvetta. Minusta koulujen yli satavuotinen kehitystaival on synnyttänyt kelvollista ammattikasvatusta. Nykyiset viralliset linjaukset korostavat koulutuksen työelämälähtöisyyttä. Se on hyvä. Tänäkin päivänä halutaan, että jokainen peruskoulun päättävä jatkaa toiselle asteelle: ammattikouluun tai lukioon. Se on tärkeä tavoite. Ja ammatillista tietä etenevälläkin on mahdollisuus jatkaa opintojaan korkeakouluun asti. Se on turvattava jatkossakin.

Koulutuksessa on tehty tämän tästä "vuosikymmenen uudistuksia", jotka olleet
loppujen lopuksi pieniä ja hallittuja kehitysaskelia, toiminnan jatkuvaa paran-
tamista. Nyt eduskuntaan tuleva uudistusesitys taitaa olla iso loikka
tuntemattomaan. Siksi siihen pitää suhtautua kriittisesti.  

Aiemmin tehdyissä uudistusten motiivina ei ole ollut raha ja säästäminen. Aiemmin tehdyillä uudistuksilla on haluttu, että verovaroin kustannettu ammatillinen peruskoulutus vastaa työelämän odotuksia. Koulun ja työpaikkojen yhteistyöhön onkin rakennettu vakiintuneet käytännöt työssäoppimisen muodossa. Ammattien ja ammattitaitovaatimusten muutos on muokannut opetussisältöjä: tietotekniikka, kieltenopetus ja muu tietopuolisuus on ottanut tilaa kädentaitojen opetukselta. Opiskelijoiden tukitoimia on lisätty, jotta opiskelut sujuisivat eikä kukaan syrjäytyisi.

Nyt uudistuksiin lähdetään varsin hankalasta tilanteesta.

Kouluissakin tutuksi tulleet YT:t ja henkilökuntavähennykset eivät voi olla

vaikuttamatta kouluväen intoon toteuttaa "vuosikymmenien uudistusta".  

Alla oleva kirjoitus kertoo nykytilanteesta ja tulossa olevasta (?) uudistuksesta.

Minulla on käsitys, että nykymuotoinen ammatillinen koulutus täyttää työpaikkojen odotukset. Työpaikat ovat mukana perustutkintokoulutuksessa panoksella, jonka ne voivat siihen antaa esim. työssäoppimisen aikana ja mahdollisissa ammatillisen osaamisen näytöissä. Kun työpaikat rekrytoivat, he tietävät mitä ammattitutkinnon saajalta voivat odottaa. Ne hyödyntävät ammatillisen tutkinnon suorittaneen osaamisen ja antavat sen päälle työpaikan vaatiman erikoistumiskoulutuksen. Esim. työpaikkailmoituksesta SK:ssa 12.3.2017.

"Kunnossapitoasentaja työskentelee kuparielektrolyysin mekaanisessa kunnossaopidossa. Hakijalta
edellytetään tehtävään soveltuvaa ammatillista perustutkintoa sekä kokemusta prosessiteollisuuden
laitteiden kunnossapito- ja asennustöistä. Hitsaustaito katsotaan eduksi."

"Oppisopimusharjoittelijalta edellytetään kunnossapitotehtävään soveltuvaa ammatillista perustut-
kintoa. Oppisopimusaika on kaksi vuotta, jonka aikana suoritetaan metallien jalostuksen ammattitut-
kinto ja opetellaan työssäoppimisen kautta prosessiteollisuuden mekaaniset kunnossapidon tehtävät."

En vastusta uudistuksia tai kehittämistä. Molemmat sanat tuovat mieleen myönteisiä asioita. Nyt ammatilliseen koulutukseen suunnitellut uudistukset ovat osittain täysin toista. Niihin palaamme vielä myöhemmissä kirjoituksissamme.

Koulutusta pitäisikin jatkaa suunnilleen nykyisten suunnitelmien pohjalta. Siihen suunnatut leikkaukset pitäisi perua ja palauttaa opiskelijalle täyspäiväinen opetus vuosituhannen alun malliin. Silloin opetusta koulussa tai työpaikoilla oli yli 30 tuntia viikossa, kotitehtäviä oli silloinkin. Varoja riitti silloin pitämään opetusvälineistökin ajan tasalla. Tuntuu irvokkaalta puhua tulevaisuudesta ja työelämän tarpeiden täyttämisestä samaan aikaan, kun taloudellisia resursseja on vähennetty rajusti alle kipurajan. Kaikki tämä on pois nuorilta ja meidän yhteisestä tulevaisuudestamme.

Tätä mieltä olen

Koulutuksen kehittäjät - pitäkään suunnitelmissanne jokainen nuori mukana!

Olen jatkuvan parantamisen kannattaja, en kaipaa vallankumouksia. Pienet askeleet vievät pitkälle. Kun uudistetaan, otetaan hyvä, toimiva ja ajantasainen mukaan. 

Muutos vaatii paljon enemmän voimaa ja energiaa kuin olevan ylläpitäminen. Koulutuksen uudistamisen vaatimat voimavarat on hyvä arvioida todellisina. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Muutos ei ole julistus.     

Poliittisten päättäjien pitää yhdessä kantaa vastuu teoistaan. Porin päättäjien täytyy olla selvillä mitä osakeyhtiö Winnova nuorisollemme antaa.