Työpaikoilla oppiminen

Tässä kysymykseni

Voiko Laura Huhtasaaren kirjoitus toteutua käytännössä? Miten oppisopimuskoulutus sopii ammatilliseen koulutukseen? Millaisia kokemuksia nykyisestä työssäoppimisesta on saatu? Miten "Huhtasaaren uudistus" vaikuttaisi jatko-opintomahdollisuuksiin?

Jaskan vastaukset

Kun luin Laura Huhtasaaren kirjoituksen SK:sta tulin hyvin surulliseksi. Mietin millaisessa kuplassa sivistysvaliokunnan jäsen mahtaakaan olla. Onkohan LH mahtanut ottaa selvää millaista Amiksessa opiskelu on ja mitkä ovat tutkintojen tavoitteet? Myöhemmin selvisi, että hän oli plagioinut juttunsa eli valkannut lauseita sieltä sun täältä ja laittanut sitten nimensä jutun alle. Plagiointi on tietysti rumaa, mutta vielä oudompaa on kirjoituksessa esitetyt uudistukset.

Minulla on omakohtaista kokemusta oppisopimuskoulutuksesta oppilaana

1960-luvun lopulla. Suoritin ohutlevysepän tutkinnon kaksivuotisessa konepajakoulussa. Sitä ennen olin käynyt ammattikoulun. Kokemukset tältä ajalta ovat hyvät, mutta sitä LH:n kirjoituksen oppisopimus ei tarkoita. Minä oli 40 tuntia viikossa opissa, luokassa, työsalissa tai tehtaan verstaalla. Konepajakoulussa oli opettaja ja tehdassalissa työpaikkakouluttaja. Ja sain jokaiselta tunnilta palkkaa. Teollisuuden omia kouluja ei ollut enään vuosikymmeniin. LH:n kirjoituksessa työpaikoille mennään oikopäätä peruskoulusta, paiskitaan siitä vaan ammattilaisten hommia ilmaiseksi ja opitaan kaikenlaista upeaa: taitoja ja asennetta, yrittäjyyttäkin! Eikä "koulutus" tule kalliiksi.

Nykyään käytössä oleva oppisopimus, jossa määrätyt työt opitaan työpaikalla ja osaamista laajennetetaan ja tietopuolista pohjaa vahvistetaan koulussa, on minusta toimiva. Se palvelee työpaikan rekrytointitarpeita ja turvaa oppisopimusoppilaan toimeentulon palkan muodossa. Se sopii aikuisille jo jonkinlaista työelämän kokemusta omaaville tai "jatko-opiksi" ammatillisen perustutkinnon suorittaneille.

Saksan mallia väläytellään aika ajoin. Huhtasaarikin ottaisi sen meillä käyttöön. Sain aikoinaan mahdollisuuden tutustua ko. mallin toteutukseen. Sillä on pitkät perinteet ja se toimii Saksassa. Siellä yrityksillä on koulutustehtävä ja siihen tarvittavat voimavarat, vähän niin kuin meilläkin konepajakouluissa aikoinaan. Tällaista historiaa Suomessa ei ole, eikä ko. malli mielestäni toimisi täällä. 

Nykyään melko suuren osan ammatillisista opeistaan opiskelija saa työpaikoilla työssäoppimalla. Tätä toimintaa on kehitetty työpaikkojen ja ammattikoulujen välillä lähes 20 vuotta. Siinä tarvitaan molempien osapuolten panosta, mutta kokemuksesta tiedän, että koulun ja opettajien rooli on ratkaiseva. Työssäoppiminen on osa tekemällä oppimista: opiskelijalla pitäisi olla kunnon töitä ja tehtäviä, häntä pitäisi työpaikkaohjaajan opastaa ja neuvoa. Tämä ei ole ihan helppoa tämän päivän kiireisessä työelämässä. Myös opiskelijan turvallisuus on tärkeä asia. Muistan loppuikäni tapauksen, jossa nuori opiskelija kuoli työssäoppimisjaksolla, vaikka kaikki valmistelut oli tehty huolellisesti. Myös tämä kannattaa pitää mielessä, ennen kuin lapsia ja nuoria aletaan siirtää uuteen malliin ja "työpaikan oppiin". Luulen, että työpaikoilta kannattaisi kysyä kykenevätkö he ottamaan nykyistä selvästi isomman osan ammatillisesta koulutuksesta vastuulleen. Epäilen, että vastaus on EI passaa.

Mielestäni työpaikoilla oppimista ihannoivat unohtavat työelämän arjen. He ajattelevat, että työpaikalla on voimavaroja uusien työntekijöiden kouluttamiseen alkeista lähtien. He ajattelevat, että ammattitaito tarttuu ammattilaisista tai työpaikan seinistä untuvikkoihin. He unohtavat, ettei yksin yrittävä halua opettaa liikeideaansa liian hyvin oppiin tulevalle tai antaa kalliita koneitaan vasta-alkajan hajotettavaksi.

Mitenkä "Huhtasaaren uudistus" sitten vaikuttaisi? Olen varma, että yhteiskunnan pyrkimys työntää iso määrä nuoresta ikäluokasta peruskoulusta työpaikoille johtaisi kaaokseen. Työpaikat eivät tähän rumpaan lähde eivätkä ota vastuuta 15 - 16 vuotiaista. Koulutuksen laatu ja ammattitaito joutuisivat romukoppaan. Myös jatko-opintomahdollisuudet saisi saman tien unohtaa.

Tätä mieltä minä olen

Opiskelijat eivät saa olla työpaikkojen ilmaistyövoimaa.

Päättäjien on aika herätä ja kiinnostua siitä, mitä ammatillisessa koulutuksessa on tapahtumassa. Myös työpaikkojen ääni pitäisi saada kuuluviin. YT-ilmapiiristä huolimatta opettajien pitäisi tuoda käsityksensä julki. Luulisi asian kiinnostavan myös vanhempia.

Vaivalla rakennettua yhteistyötä työpaikan ja ammattikoulun kesken pitää varjella ja työssäoppimista kehittää saatujen kokemusten pohjalta. Aikuisten oppisopimuskoulutus on OK, mutta senkin laatua pitäisi kehittää. 

Laura Huhtasaaren tapaisille ei parane antaa ammatillisen koulutuksen suunnannäyttäjän osaa.

Ammattitaito

Tällaista asioista kysyn nyt

Mihin ammatteihin nuoria pitäisi kouluttaa? Millaista ammattitaitoa tavoitellaan? Onko nykyinen ammattikoulu ajantasalla? Millaisia uudistuksia tutkintorakenne kaipaisi?

Jaskan ajatuksia

Uskon, että tällä hetkellä koulutetaan suunnilleen niihin ammatteihin, joita työelämä tarvitsee.

Ammatit ja niiden sisällöt muuttuvat. Se pitää koulutuksessa ottaa huomioon. Olin vajaa kuukausi sitten ystäväni ja opettajakollegani Valtasen Paavon eläkkeelle läksiäisseminaarissa. Kuuntelin opetushallituksen juhlapuhujan käsityksiä nuorten ohjaamisesta. Hänen mukaansa  nyt pitäisi huomio kiinnittää oppimistaitoihin ja opiskelijan haluun kehittää valmiuksiaan. Enää ei pidä kysellä mikä sinusta tulee isona, vaan mihin haluat ryhtyä seuraavaksi. Ajattelen, että hän tarkoitti ammattien muuttumista ja nuoren elämänaikaista työuraa. Ammattien sisältö kun kehittyy ja työmarkkinoille tulevat joutuvat tai saavat vaihtaa ammattia lukuisia kertoja elämänsä aikana. Elinikäinen oppiminen on tärkeä asia.

Ennen kisälli oppi käsityöammatin mestarin opissa. Mestari tiesi tarkkaan miten hevosenkenkä taotaan sopivaksi. Hehkuvan metallin väri kertoi sopivan muokkaushetken. Mestari siirsi kokemuksensa seuraajalleen. Nyt ajat ovat toiset. Tuotantolaitokset ovat tietotekniikalla ohjattuja isoja prosesseja, kalliissa työkoneissa on elektroniikkaa, automaatiota ja robotiikkaa. Materiaalit muuttuvat jatkuvasti. Toisaalta hyvä asiakaspalvelu on yhä tärkeämpää. Ammattitaitovaatimukset kasvavat ja asioiden syysyhteyksien ymmärtäminen on ammattitaidon perusta. Fyysinen rasitus kevenee, mutta taloudellinen vastuu ja henkiset ponnistelut kasvavat. Asioita ei voi nähdä, systeemien toiminta on ymmärrettävä. Olin vuosituhannen vaihteessa tutustumassa saksalaiseen ammatilliseen koulutukseen. Meitä opasti muun muassa eräs työkalunvalmistajasta pitkän ammattiuran kautta tohtoriksi opiskelut virkamies. Hän kertoi olevansa saksalaisen näkemyksen mukaan mestari, jolla on kultaiset peukalot. Oppilaillammekin pitäisi peukaloiden päässä kimaltaa. Se tarkoittaa, että hän ymmärtää teorian ja osaa yhdistää sen käytäntöön. Teoria on parasta käytäntöä!

Ammatillisen koulutuksen uudistajien pitäisi muistaa kultaisten peukalojen

tausta. Ammattitaitoa ei saavuteta katselemalla, vaan asioita tutkimalla,

kokeilemalla ja oppimalla. Se tarkoittaa tekemällä oppimista.

Otan esimerkin työn teoreettisesta hallinnasta. Jokainen tietää mitä rautalapiolla tehdään ja kuinka se kestää kivikkoon iskemistä ja vääntämistä rikkumatta. Sen valmistajan pitää lisäksi tietää mitä muutaman tuhannesosaprosentin boorilisäys teräkseen vaikuttaa lapion pesän valmistusvaiheisiin, levyn muokkaamiseen, varren taivuttamiseen ja osien liittämiseen sekä lämpökäsittelyyn. 

Mielestäni nykyisin käytössä olevat opetussuunnitelmat ottavat huomioon työelämän ja ammattien muutostarpeet. Niiden mukaan perustutkinnon suorittaja hankkii laajat perustiedot koulutusalansa ammateista (esim. kone- ja metalliala) , kehittää oppimistaitojaan, vahvistaa kielellisiä ja luonnontieteellisiä valmiuksiaan. Perusteiden hallinnan jälkeen hän "pätevöityy" johonkin alansa työelämän ammattiin (esim. koneenasentaja) koulussa ja työpaikalla työssäoppimalla.

Toivon, että nykyistä systeemiä jaksettaisiin parantaa pienin askelin ja siihen annettaisiin sen tarvitsemat rahat ja resurssit. Jos rakenteellisia uudistuksia halutaan tehdä, ne voisivat olla koulutusalojen opetuksen "integrointia" toisiinsa (esim. metalli- ja sähköala) tai erillisen koulutusalan sulauttamista muihin (esim. kaupan alan koulutus kaikkiin muihin koulutuksiin).

Näin ajattelen

Menestymisemme edellytys on ammattitaitoinen henkilöstö duunarista suunnittelijaan aina johtajia myöten. Yksin yrittäjille osaaminen on elinehto.

Leikkaukset ovat kohtalokkaat. Menossa olevalle amisten alasajolle on laitettava stoppi ja toimia päinvastoin. Ammattikoulujen opetukseen pitää panostaa. 

Nykyiset systeemit ovat kelvolliset. Ne eivät saa muuttua kulisseiksi rahan puutteen takia.