Opetus

Päivitän tietojani

Miten se ammatillisen tutkinnon opiskelu tapahtuu?

Jaska kuvailee

Koska olen ollut muutaman vuoden poissa koulusta, en voi kertoa miten tutkinnon suoritus juuri nyt käytännössä tapahtuu. Uskon kuitenkin, että kuvaukseni opiskelijastani Juhasta antaa kuvan opetuksesta tänäänkin.

Juha halusi jo peruskoulussa metallimieheksi!

Juha ei ollut kova lukumies. Hän haki ja pääsi ammattikouluun opiskelemaan kone- ja metallialaa.

Juha aloitti ammattitaidon kartuttamisen perusopinnoista. Hän opetteli työsalissa koneistusta, asentamista ja hitsaamista. Juhalle muodostui kokonaiskuva alan ammateista ja työmenetelmistä. Työt olivat pieniä harjoitustöitä. Hän oppi käyttämään koneita ja työkaluja. Opettaja painotti Juhalle turvallisuusasioita.

Ammatin perusteiden opetukseen kouluissa on virtuaalilaitteita ja opetustauluja,

joissa opetellaan esim. kytkentöjä oikeilla komponenteilla.

Juhan opiskeluvuosi oli jaettu viiteen jaksoon

Yhteisiä tutkinnon osia (esim. äidinkieli, vieraat kielet matematiikka, psykologia) Juha opiskeli ammatillisten asioiden lomassa kaikkina kolmena vuotena. Niiden opiskelu oli suunnilleen samanlaista kuin peruskoulussa. Samoja asioita. Uutta oli, että niitä yhdistettiin vahvasti ammattialaan. Niinpä Juha oppi koneiden ja työkalujen englanninkielisiä nimiä, tutustui työsalissa käyttämiensä kemikaalien käyttöohjeisiin ja turvallisuustiedotteisiin jne. Yhteisistä aineista annettiin myös kotitehtäviä.

Ensimmäisen lukuvuoden keväällä Juha valitsi ammatillinen suuntautuminen. Hän halusi levyseppä-hitsaajaksi. Levytöiden ja hitsaamisen opetus oli nyt perusteellisempaa. Pakollisissa perusopinnoissa tehtiin tuotteita eri vahvuisista teräslevyistä. Geometriaa piti käyttää eri muotoisten kappaleiden levityksissä. Piirustusten lukutaito harjaantui piirustuksia lukemalla. Materiaaleihin ja niiden ominaisuuksiin perehdyttiin monipuolisesti. Erilaiset teräkset tulivat tutuiksi, alumiinitkin. Juha oppi hitsaamaan puikolla. MIG:t, MAG:t, TIG:t tulivat tutuiksi. Alkuvaiheessa käden, ajattelun ja silmän yhteistyön Juha sai pelaamaan yhteen kaasuhitsausmenetelmällä. Hän oppi näkemään ja hallitsemaan hitsisulan liikkeitä.

Tekemällä oppiminen oli Juhalle sopiva menetelmä. Teoria yhdistettiin käytäntöön.

Esim. hitsausvirheiden syitä pohdittiin ja työskentelyssä osattiin niiden syntyminen ehkäistä.

Koulutuksen edetessä työelämän osuus lisääntyi. Koulutuksen alussa työelämän edustajan toivotti tervetulleeksi alalle. Tehdaskäynneillä nuoren metallimiehen tietämys Porin seudun alan työpaikoista lisääntyi. Koulutuksen loppupuolella Juha oli työssäoppimassa työpaikalla. Sitä Juhalle kertyi yhteensä runsas puoli vuotta. Työpaikalla hän teki työpaikkaohjaajansa ohjauksessa työpaikan töitä. Hän sai työpaikalla harjoitella hitsausta ja suorittaa myös siellä pätevyyskokeen.

Juha suoritti hyväksytysti yllä olevan hitsaajan pätevyys-

kokeen työpaikalla.

Juhalla sai pätevyyden määrättyihin hitsauksiin. Kolmannen vuoden keväällä Juha sai tutkintotodistuksen osaamisestaan ja ammattikirjan suorituksistaan. 

Ammatillisen perustutkinnon suorittajan todistuksella oli painoa
työelämässä ja jatko-opinnoissa.

Loppupohdiskelua

Edellä kuvattu Juhan tarina ajoittuu ajalle ennen resurssien leikkauksia. Silloin asiat olivat mielestäni OK. Oli innostusta, osaamista ja toiveikkuutta. Myös olosuhteet olivat kunnossa ja resurssejakin kohtuullisesti. Uusia asioita kehiteltiin ja kokeiltiin.

Ammattikouluun kohdistuvista leikkauksista ei hyvää seuraa. Moni peruskoulusta tuleva tarvitsisi apua, mutta ei sitä saa. Lähiopetuksen vähentämistä perustellaan opiskelijan oman vastuun lisäämisellä. Luulen, ettei kovinkaan moni peruskoulusta ammattikouluun tuleva pysty ratkaisemaan ammattitaidon saloja kotisohvallaan. Etä-opiskeluakin käytetään opetuksen vähentämisen perusteena. Sitä ei kuitenkaan pystytä järjestämään: ei ole tehtäviä, ei sopivaa verkko-opetusmateriaalia, ei ohjausta tai palautteen antoa. Hitsari ei saa pätevyyttään hiirellä hitsaten!

Näin ajattelen

Toivottavasti Juhan tapaisia koulutettuja ammattilaisia voisi valmistua amiksesta nyt ja jatkossakin. Menestyksemme on sen varassa.

Uskon, että ammattikoulun tekemällä oppiminen sopii hyvin meille kaikille. Se sopi aikoinaan

erinomaisesti minullekin.

Kuten aikaisemmissakin kirjoituksissamme sanon edelleen, että amikseen kohdistetut leikkaukset ovat myrkkyä. Mitä nyt rikotaan, tulee kalliiksi rakentaa kuntoon.