Se o siin sit

Yhteenveto

Yritimme synnyttää aaltoja

Blogimme tavoitteena on virittää keskustelua ammatillisen toisen asteen koulutuksesta. Toivomme päättäjien ja amiksessa toimivien innostuvan aiheesta. Mekin haluamme antaa panoksemme ammattikoulujen uudistamiseen.

Kokonaisuus on nyt valmis ja luettavissa

Blogiimme kertyi 12 kirjoitusta ammatillisen toisen asteen koulutuksesta. Kirjoitusten kohde on meille molemmille tärkeä ja tuttu. Katselemme amista eri näkökulmista. Blogin tekeminen oli uutta, palaute on ollut rohkaisevaa. Kiitos siitä.

Amisten tämän hetken kurjistamisesta pitää keskustella ja päättäjien ottaa siihen kantaa. Kritiikkiä saimme tekstin määrästä. Siksi tässä viimeisessä  blogikirjoituksessa käytämme kuvia sanojen sijasta.

Viimeisin Amis -blogin keskustelu käytiin Kauppahallissa 7.4.2017

Voimavaroja tarvitaan

Ammatillinen toisen asteen koulutus on hankalassa tilanteessa. Miten eteenpäin? Elinkeinoelämä ja yhteiskunta tarvitsevat jatkossakin ammattitaitoisia henkilöitä. Nuorisossa on toivomme. Nyt monia uhkaa vaara joutua sivuun ja syrjäytyä. Muutosta tarvitaan. Päättäjien tehtävänä on antaa muutokselle mahdollisuus. 

Painotamme muutoksessa seuraavia asioita:

Muutos on kuin venematka kartoittamattomille vesille, vuotavalla paatilla kapinoivan miehistön kanssa. Se ei ole julistus.

Veneen ohjattavuus säilyy, jos veneen nopeus on suurempi kuin virran nopeus. Eteenpäin lykkijöitä pitää olla enemmän kuin vastaan hangoittelevia!

Ihmisen voimavarat kannattaa hyödyntää muutosta suunniteltaessa ja toteutettaessa.

On hyvä muistaa "matematiikan kaava" Suoritus = Motivaatio x Valmiudet x Olosuhteet
(Se on kertolasku: jos joku tulontekijä on nolla on suorituskin nolla.)

Kannattaa keskittyä niihin asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa. Toimintavapaus on suurempi kuin uskommekaan.

On hyvä nähdä ja hyödyntää mahdollisuudet esteiden ja selittelyjen sijaan.

Kun C. Lindström tuli Suomen maajoukkueen valmentajaksi, hän näytti oheista kuvaa ja kysyi

suomalaistähdiltä: "Mitä näet ja ajattelet kuvasta?" Vastaukset yllättivät. Suuri enemmistö näki

maalivahdin tai ruotsalaisen maalivahdin, mutta valitettavan harva sanoi mihin kiekon lait-

taisi kuvan tilanteessa. Nähtiin esteet, ei mahdollisuuksia!

Hätätila, muutos ja sen mahdollisuus

Tässä kysymykseni

Millaisia muutoksia porilaiset ammattikoulut ovat kokeneet? Millaista muutosten toteuttaminen on käytännössä? Mitä muutoksia viimeaikaiset rahalliset leikkaukset ovat aiheuttaneet? Miten koulut mahtavat selvitä tehtävistään? Onko muutos mahdollinen?

Jaskan vastaukset

Viimeisten vuosikymmenien aikana Porin ammattikouluja ja koulutusta on muovattu ajan tarpeita vastaavaksi monella tavalla. Ennen vuosituhannen vaihdetta Porin oppilaitokset (7) koottiin kolmeksi opistoksi (Palvelu, Tekniikka, Metsä) ja korkea-asteen opetus siirrettiin SAMK:iin. Uusia opetuksen vaatimia tiloja rakennettiin ja vanhoja nykyaikaistettiin.

Vuosituhannen vaihteessa oli kova pöhinä koulutuksen sisällön uudistamisessa. Mielestäni kehittäminen oli silloin plusmerkkistä. Koulutuksen laatuun kiinnitettiin huomiota ja todellisuutta katsottiin silmästä silmään. Koulutuksen jatkuva parantaminen otettiin tosissaan. Tuloksiakin saatiin, koska kehittämiseen oli sekä aikaa että taloudellisia voimavaroja. Tänään näitä kumpaakaan ei ole. "Uudistukset" ovat sanahelinää.

Oppilaitosten fuusiot eivät pysähtyneet Porin rajoille, kun Winnova Oy toteutettiin. Siinäkin oli ideaa: toisen asteen koulutusta pitäisi tarkastella maakunnan tasolta. Nyt Satakunnassa on maakunnallinen ammattikorkeakoulu, periaatteessa kaksi ammatillista toisen asteen oppilaitosta (Winnova ja Sataedu) ja kuntien hallinnoimat lukiot. Winnovan perustamisessa mentiin mielestäni pieleen, kun siitä muodostettiin osakeyhtiö. Se ei minusta sovi täysin verovaroin ylläpidettävään kouluun. Avoimuus päätöksistä hävisi ja esim. Porin mahdollisuudet vaikuttaa koulutukseen vähenivät.

Muutoksella pitää olla tavoite, yhteinen maali. Se pitää suunnitella kunnolla - hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Uutta mallia on myös kokeiltava ja korjattava ennen kuin se otetaan laajemmin käyttöön. Jotta muutokset tapahtuisivat koulussa, sen pitää opettajien ja muun henkilöstön sisäistää. Jos ihminen ei ymmärrä miksi muutos on tarpeen, hän ei siitä innostu. Muutoksen eteen toimivia pitää olla enemmän kuin vastaan laittavia. Jos muutokset suunnitellaan jossain ylhäällä eikä tekijät ole siinä mukana, homma on turhaa. Muutos ei ole kopio! 

Uskon, että ammattikoulun väki on kykenevä järkeviin ja tarpeellisiin muutoksiin. Siitä hyvänä esimerkkinä on työssäoppimisen kehittäminen. Valitettavasti moni "uudistus" on vain lisätyötä antava. Uudistuksia satelee tiuhaan tahtiin, mutta niitä ei ehditä toteuttamaan ennen kuin jo seuraava esitellään. Uskon, että nykyisessä koulujen ahdingossa väki on kriittistä myös nyt Sanni Grahn-Laasosen mainostamalle uudistukselle. Osa ajatuksista hyväksytään, mutta moni rakennemuutos saa tyrmäyksen.

Nykyhallituksien leikkauksia ei voi perustella sillä, entinenkin leikkasi. Leikkaukset ovat myrkkyä opetukselle. Julkisessa keskustelussa kirjoitetaan kauniisti esim. opiskelijan vastuun lisäämisestä. Leikkauksissa on kysymys opiskelijalta varastamisesta. Kun opetustunteja vähennetään, opettajillekaan eivät tunnit riitä. Mitä koulunkäyntiä sellainen on, että koulussa ollaan parikymmentä tuntia viikossa eli muutama tunti päivässä. Ja loppu "opiskellaan etänä kotona". Kuka uskoo? Keisari kulkee munasillaan? Kun amiksen menot muodostuvat lähes kokonaan henkilöstömenoista ja kiinteistökuluista, koulu säästää kuin tärkeimmästä tehtävästään eli opetuksesta? Pieniä säästöjä otetaan opetusmateriaalista, laite- ja konehankinnoista, henkilöstönsä koulutuksesta yms. Ne kaikki ovat kuitenkin poissa opetuksesta. 

Hätätila!

Miten ammatillinen toinen aste selviää tästä tilanteesta? Nykytilanne on ahdistava ja vaikea. Jotakin pitäisi kuitenkin tehdä. Reseptini on tässä:

Katsotaan totuutta silmästä silmään ja analysoidaan tilanne. Luovutaan korulauseista ja pilvilinnoista.

Annetaan kouluille lisää resursseja ja toivoa. Ilman sitä on turha toivoa henkilökuntaa mukaan muutoksiin ja uudistuksiin.

Otetaan homma haltuun.

Listataan kehittämis- ja muutoshankkeet. Eli päätetään minkä haluamme paranevan, mistä on luovuttava.

Laitetaan hankkeet peräkkäin. Ei yritetä syödä elefanttia yhdellä haukkauksella.

Tartutaan toimeen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. 

Edetään hallitusti ja määrätietoisin askelin. Kehitystyö on jatkuvaa.

Tätä mieltä olen

Nyt on totinen paikka. Päättäjät on saatava kiinnostumaan ammattikoulujen tilasta. Kouluille on annettava riittävät resurssit. "Leikattiin meitä ennenkin", heittely on lopetettava.

Porin kaupungin pitää ryhdistäytyä oman nuorisonsa puolustamisessa ja elinkeinoelämänsä menestymisen turvaamisessa. Sen on toimittava jämäkästi Winnova Oy:ssä. 

Jos kehittämisellä halutaan todellista muutosta, niin silloin pitää luoda muutokselle mahdollisuus.

Ammatillisen toisen asteen uudistus

Näistä asioista kysyn nyt

Ammatillisen toisen asteen koulutuksen "historiallisesta uudistamisesta" puhutaan ja kirjoitellaan tämän tästä. Millaisia uudistukset olisivat? Mitä mieltä kokenut opettaja on nyt kaavailluista uudistuksista? Millaista koulutuksen kehitystyötä Porissa ja Satakunnassa pitäisi tehdä valtakunnallisen uudistuksen ohessa?

Jaskan vastaukset 

Kuten aiemmin sanoin, seuraan keskustelua kaavailtua "historiallista uudistuksesta" tiedotusvälineiden kautta. Alla on kannanottoni SK:ssa olleeseen kirjoitukseen.

Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa!

Porilaisella koulutuksella on mahdollisuudet nousta. Sitä eivät pelasta valtakunnan tason uudistukset, vaikka asettavatkin kehittämiselle reunaehtoja. Porilaiselle ja satakuntalaiselle toteutukselle jää silti hyvin paljon sovellettavaa.

Nyt pitäisi koulutuksen kehittämiseen ottaa uusi meininki. Liikkeelle

pitäisi lähteä kokonaisuudesta ja edetä osiin. Palapelikin tehdään isosta

kuvasta laittamalla se pieniin palasiin. Jos palasten kuvat tehtäisiin

ensin, ei niistä saataisi kasattua yhteistä kuvaa.

Uudistus- ja kehittämistarpeita on. Haluan, että jo hyväksi koetuista ja uusista toimintatavoista muodostuisi uljas tulevaisuuden koulutus. Toivon, että koulutusta ajateltaisiin jok'ikisen nuoren ja uutta oppia  tarvitsevan aikuisen kannalta. Punaisena lankana pitäisi olla elinikäinen oppiminen. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus kehittää taitojaan ilman koulutusrakenteen umpiperiä. Ammatillisen koulutuksen tavoitteiden asettajina ovat työelämän ja yhteiskunnan tarpeet. Koulutuksen toteuttajille, opettajille, pitäisi antaa mahdollisuuksia ja toivoa. Koulutuksen järjestäjien ja päättäjien pitäisi vapautua vanhoista asenteistaan. Niiden pitäisi virittää yhteistyötä ja rakentaa siltoja koulutuskentässä toimivien kesken. Toivon, että koulutusta jaksetaan kehittää pitkäjänteisesti.

Toivon, että kehitystyö Porissa ja Satakunnassa olisi vireää ja siinä toteutuisivat seuraavat asiat:

1. Amis kokopäivätoimiseksi

Opiskelussa pitää olla tekemisen meininki. Ammatillista tutkintoa ei voi saavuttaa kotona notkuen. Nuorilla pitää olla opetusta maanantaista perjantaihin. Sopivaksi viikkotuntimääräksi voisi asettaa esim. 30 tuntia. Siihen oppilaitosten pitäisi pystyä koulutuksen toteutusta kehittämällä. Kouluille voisi määritellä tarkoituksenmukaisen tuntikehyksen, jonka rajoissa se opetuksensa toteuttaisi. Opetusryhmän vaihtelisi joustavasti opetettavasta aiheesta riippuen  isoista luentotilaisuuksista yksilölliseen opetukseen.

2. Koko toinen aste yhteen maakunnallisesti

Opetuksen tavoitteet vaativat "isot hartiat" toteutuakseen. Hyvät ja pätevät opettajat tarvitaan jokaiselle tunnille. Lukion ja ammatillisen toisen asteen yhteiset mahdollisuudet pitäisi hyödyntää.  Satakuntalaisten koulujen pitäisi toimia verkostona, jossa laadukas koulutus pystytään antamaan niin, että nuori voi käydä koulua kotoaan. Nykytekniikkaa voidaan hyödyntää eikä välimatkat ole este opettajien tai opiskelijoiden liikkumiselle.

3. Uudistuksen voimavarat palvelemaan oppimista

Aivan liian moni uudistus on vienyt henkilöstön ajan ja henkiset panokset kaikkeen muuhun kuin opetussuunnitelman käytännön toteutukseen tai opetusprosessin kehittämiseen. Nyt on aika suunnata voimavarat toisin. Opettajilta pitää karsia sihteerintöitä ja suunnata vapautuvat panokset opiskelijoiden oppimisen edistämiseen. Koulujen esikuntaporrasta pitää keventää ja sitoa se tiukasti opetuksen käytännön toteutukseen.

4. Hallinnon tietojärjestelmät yhteensopiviksi 

Koulujen tietojärjestelmät ovat kuluttaneet runsaasti henkilöstön aikaa, voimavaroja ja hermoja. Niitä on kehitetty tietotekniikan ehdoin. Ohjeistukset ovat mammuttimaisia ja intranetit sisältävät valtavasti kaikenlaista - tarpeellista, mutta suuren määrän myös tarpeetonta. Huomio pitäisi kiinnittää oppimisen tarvitseviin asioihin. Reippaat karsintatalkoot olisivat paikallaan. Toimivat tietojärjestelmät ovat tätä päivää. Niiden pitäisi toimia keskenään myös koulumaailmassa. Siksi omista, vain meidän talossa toimivista, pitää siirtyä yleisesti käytössä oleviin. Olisi hienoa jos vähintään Satakunnassa olisi kouluissakin yhteen sopivat ja toimivat tietojärjestelmät.  

5. Verkko-opetusta lisää 

Amiksen opiskelijan mahdollisuutta opiskella asioita verkko-opetuksena pitää parantaa. Laitteista ei ole pulaa, mutta ammatillisten perusteiden opetukseen soveltuvista verkkokursseista on pulaa. Valtiovallan pitäisikin rahoittaa ammattialakohtaisen verkko-opetusmateriaalin valmistuksen, koska kaupalliset toimijat eivät siitä pienten markkinoiden takia kiinnostu. Amiksen opiskelijoiden pitäisi voida hyödyntää lukion verkkokursseja yhteisissä opinnoissaan.

6. Tutkintorakenteeseen joustavuutta

Jo nyt voimassa olevat suunnitelmat mahdollistavat periaatteessa tutkinnon joustavan muodostamisen. Se pitäisi olla punaisena lankana oppimisen jaksotuksissa. Jotta tutkinnon joustava muodostaminen toteutuisi myös käytännössä, se edellyttäisi koulutusalojen välisten raja-aitojen poistamista. Myös lukion ja amiksen muuri pitäisi kaataa ja kurssitarjonnat sovittaa yhteiseksi "kurssikartaksi". Uskon, että kovat uudistamispaineet ja yhdessä tekeminen auttavat vanhoista asenteista vapautumista.

7. Erikoisosaaminen säilytettävä

Kouluissa olevaa osaamista ei saa hävittää. Koulutusmääriä voi karsia, mutta hyvää ja tarpeellista ei pidä heittää menemään. Monipuolisuus on rikkaus. Esimerkkinä voi olla pukuompelijan koulutus. Olemme harhassa, jos ajattelemme, että näitä taitoja tarvitsi Suomesta kuihtunut vaateteollisuus - yksilöllisten asusteiden tekeminen, korjaaminen ja asiantuntevan myynti tarvitsevat näitä taitoja. Muodista ja kauneudesta kiinnostuneilla nuorille pitäisi antaa ammatilliset perusteet omassa maakunnassa. Samantapaisen kohtelun ansaitsevat puusepät, elintarvikeala jne.

8. Erikoistuneita oppimisympäristöjä koulujen yhteishankintana

Porilla on nyt otollinen hetki uudistaa oppimisympäristöjä olan takaa, kun toisen asteen ammattikoulutusta siirretään SAMK:lta vapautuviin tiloihin. Tilaa riittää, eikä niitä ole helppo muuttaa amiksen työsaleiksi. Ammattioppilaitoksen, lukion ja ammattikorkeakoulun pitäisikin miettiä millaisia opetustiloja ja -välineistöä ne voisivat opetuksessaan yhdessä käyttää. Niissä teoria ja kokeilu olisivat arvossaan. Käyttöaste saataisiin riittäväksi tilojen yhteiskäytöllä ja kalliisiin investointeihin pystyttäisiin yhteisvoimin. Niissä voisivat saada oppimisen iloa niin nuoret kuin aikuisetkin. Ne voisivat palvella myös yritysten henkilöstökoulutusta. Yhteisissä "labroissa" voisi tekniikan aloilla olla esim. elektroniikkaa, robotiikkaan, numeerista työstöä, materiaalituntemusta yms.

9. Koulutilat, laitteet ja välineet tehokkaampaan käyttöön

Kiinteistökulut ovat pois opetuksesta. Koulutilat ja -välineet ovat pienellä käytöllä. Käyttöastetta pitää nostaa. Työsaleihin voisi sijoittaa aloittavia yrittäjiä (vrt. yrityshautomo). Ne voisivat saada kouluympäristöstä arvokasta apua ideansa toteuttamiseen. Opetuskin hyötyisi: yrittäjä voisi tuoda yrittäjyyden elävällä tavalla koulun toimintaan. Tavoitteena olisi, että koulun tilat olisivat käytössä ympäri vuoden ja tuotteita valmistettaisiin asiakkaan vaatimusten mukaan. Koulutiloja pitäisi voida käyttää myös opiskelijoiden oman yritystoiminnan tarpeisiin. 90 -luvun laman aikaan kokeillusta nuorten kesätyöpajoista jäi hyvät muistot. Opiskelijat toimivat itse yrittäjinä, hankkivat tarvitsemansa tarvikkeet, hankkivat asiakkaat ja myivät tekemänsä tuotteet ja saivat hankkimansa rahat kesätienistinä. Heitä ohjasivat koulutetut, mutta työttömänä olleet nuoret. 

10. Opettajankoulutukseen panostusta

Opettajien koulutuksesta säästetään, kun koulu yrittää tasapainottaa talouttaan. Lyhytnäköinen ratkaisu! Opettajan koulutus pitää palauttaa mitä pikimmin. Viisauksia ei tarvitse lähtee hakemaan kaukaa, sillä laadukasta oppia voi saada lähempääkin. Porissa olisi paikallaan laatia koulujen henkilöstölle koulutusohjelma asiakaskyselyn pohjalta. Uskon, että hyvä, kattava ja kohtuuhintainen jatkuva väen kouluttaminen saataisiin aikaan paikallisin voimin.

11. Amis ja ammattikorkeakoulu yhteistyöhön

Tutustuin Hervannan ammattikoulun toimintaan avoimien ovien päivänä teknillisessä yliopistossa opiskelevan kanssa. Hän kuistasi: "Voitko näyttää minulle miltä laakeri näyttää?" Kysymys oli paljastava. Teoria ja käytäntö kulkevat eri latuja.  Konealan insinööriksi opiskelevan pitäisi saada omakohtainen tuntuma esim. hitsaukseen. Ammattikoulujen työsalit ja alan opettajat voisivat vallan hyvin toimia ammattikorkeakoululaisten käytännön taitojen vahvistajina.  

  

12. Aikuisten ja nuorten ammatillinen perustutkintokoulutus samaksi

Nuorten ja aikuisten ammatillinen peruskoulutus on hyvä nähdä yhtenä ja laittaa yhteen. Eri ikäiset voivat käyttää yhteisiä opettajavoimia, samoja opetustiloja ja -välineitä.

13. Työpaikalla oppimisen laatu tärkeämpää kuin määrä 

Työssäoppimista on toteutettu parikymmentä vuotta. Se on suomalainen vastine Keski-Euroopan

koulutusmallille. Työpaikoilla oppimista on yhteensä vähintään puoli vuotta opintojen aikana, joillakin aloilla reilusti enemmänkin. Työssäoppimisen tavoitteet ja toteutus pohjautuvat työpaikan, oppijan ja opettajan yhdessä tekemään suunnitelmaan. Samalla tiellä pitäisi jatkaa edelleenkin. Se parantaa nuoren ensimmäisen työpaikan saamista. Aikuisten oppisopimuskoulutusta on tarvetta jatkaa nykyiseltä pohjalta.

14. Ohjauksen ja tuen resursseja tarvitaan

Oppilaitoksissa on oppipajoja, joissa opiskelijat saavat tukea opintoihinsa. Niille pitää antaa voimavarat jatkossakin. Yksilölliset suunnitelmat ja "jatkuvat sisäänotot" lisäävät opintojen ohjaustarvetta. Amisten pitää auttaa oman elämänsä kanssa vaikeuksissa olevia nuoria. Tähän työhön tarvitaan sydäntä ja voimavaroja.

15. Erityistä tukea tarvitsevat otettava yksilöllisesti

Mielestäni kaikkien ei tarvitse suorittaa kaikkia tutkintoon kuuluvia osia hyväksytysti. Erityistä tukea tarvitsevien pitäisi voida keskittyä harvoihin asioihin ja omien vahvuuksiensa kehittämiseen. Jatko-opintokelpoisuuden saavuttaminen ei heille ole tavoitteiden kärkipäässä. Kolmivuotisiin tutkintojen perusteihin väkisin väännetyt mukautetut tutkintosuoritukset pettävät kaikkia. Amiksen koulutukseen pitäisi sisällyttää arjen elämässä selviytymisen kursseja. Ne parantaisivat itsenäistymistä ja arjen tehtävistä selviytymistä. Uusissa tutkintorakenteissa pitäisi olla  myös "kaksivuotisia" tutkintoja.

Tätä mieltä olen

Porin pitää johtaa eri kouluasteiden tuntijat yhteen rakentamaan yhteistä kuvaa tulevaisuuden koulutuksesta. Porin on rakennettava strategia, jolla kaupungissa toteutettava koulutus toteutuu.

Porin pitää uudistaa opetusta SAMK:n tyhjilleen jättämien tilojen

uutta käyttöä suunniteltaessa (vrt. edellä kohta 8).

Henkilöstön koulutus on laitettava kuntoon (vrt. kohta 10).