Ammattitaito

Tällaista asioista kysyn nyt

Mihin ammatteihin nuoria pitäisi kouluttaa? Millaista ammattitaitoa tavoitellaan? Onko nykyinen ammattikoulu ajantasalla? Millaisia uudistuksia tutkintorakenne kaipaisi?

Jaskan ajatuksia

Uskon, että tällä hetkellä koulutetaan suunnilleen niihin ammatteihin, joita työelämä tarvitsee.

Ammatit ja niiden sisällöt muuttuvat. Se pitää koulutuksessa ottaa huomioon. Olin vajaa kuukausi sitten ystäväni ja opettajakollegani Valtasen Paavon eläkkeelle läksiäisseminaarissa. Kuuntelin opetushallituksen juhlapuhujan käsityksiä nuorten ohjaamisesta. Hänen mukaansa  nyt pitäisi huomio kiinnittää oppimistaitoihin ja opiskelijan haluun kehittää valmiuksiaan. Enää ei pidä kysellä mikä sinusta tulee isona, vaan mihin haluat ryhtyä seuraavaksi. Ajattelen, että hän tarkoitti ammattien muuttumista ja nuoren elämänaikaista työuraa. Ammattien sisältö kun kehittyy ja työmarkkinoille tulevat joutuvat tai saavat vaihtaa ammattia lukuisia kertoja elämänsä aikana. Elinikäinen oppiminen on tärkeä asia.

Ennen kisälli oppi käsityöammatin mestarin opissa. Mestari tiesi tarkkaan miten hevosenkenkä taotaan sopivaksi. Hehkuvan metallin väri kertoi sopivan muokkaushetken. Mestari siirsi kokemuksensa seuraajalleen. Nyt ajat ovat toiset. Tuotantolaitokset ovat tietotekniikalla ohjattuja isoja prosesseja, kalliissa työkoneissa on elektroniikkaa, automaatiota ja robotiikkaa. Materiaalit muuttuvat jatkuvasti. Toisaalta hyvä asiakaspalvelu on yhä tärkeämpää. Ammattitaitovaatimukset kasvavat ja asioiden syysyhteyksien ymmärtäminen on ammattitaidon perusta. Fyysinen rasitus kevenee, mutta taloudellinen vastuu ja henkiset ponnistelut kasvavat. Asioita ei voi nähdä, systeemien toiminta on ymmärrettävä. Olin vuosituhannen vaihteessa tutustumassa saksalaiseen ammatilliseen koulutukseen. Meitä opasti muun muassa eräs työkalunvalmistajasta pitkän ammattiuran kautta tohtoriksi opiskelut virkamies. Hän kertoi olevansa saksalaisen näkemyksen mukaan mestari, jolla on kultaiset peukalot. Oppilaillammekin pitäisi peukaloiden päässä kimaltaa. Se tarkoittaa, että hän ymmärtää teorian ja osaa yhdistää sen käytäntöön. Teoria on parasta käytäntöä!

Ammatillisen koulutuksen uudistajien pitäisi muistaa kultaisten peukalojen

tausta. Ammattitaitoa ei saavuteta katselemalla, vaan asioita tutkimalla,

kokeilemalla ja oppimalla. Se tarkoittaa tekemällä oppimista.

Otan esimerkin työn teoreettisesta hallinnasta. Jokainen tietää mitä rautalapiolla tehdään ja kuinka se kestää kivikkoon iskemistä ja vääntämistä rikkumatta. Sen valmistajan pitää lisäksi tietää mitä muutaman tuhannesosaprosentin boorilisäys teräkseen vaikuttaa lapion pesän valmistusvaiheisiin, levyn muokkaamiseen, varren taivuttamiseen ja osien liittämiseen sekä lämpökäsittelyyn. 

Mielestäni nykyisin käytössä olevat opetussuunnitelmat ottavat huomioon työelämän ja ammattien muutostarpeet. Niiden mukaan perustutkinnon suorittaja hankkii laajat perustiedot koulutusalansa ammateista (esim. kone- ja metalliala) , kehittää oppimistaitojaan, vahvistaa kielellisiä ja luonnontieteellisiä valmiuksiaan. Perusteiden hallinnan jälkeen hän "pätevöityy" johonkin alansa työelämän ammattiin (esim. koneenasentaja) koulussa ja työpaikalla työssäoppimalla.

Toivon, että nykyistä systeemiä jaksettaisiin parantaa pienin askelin ja siihen annettaisiin sen tarvitsemat rahat ja resurssit. Jos rakenteellisia uudistuksia halutaan tehdä, ne voisivat olla koulutusalojen opetuksen "integrointia" toisiinsa (esim. metalli- ja sähköala) tai erillisen koulutusalan sulauttamista muihin (esim. kaupan alan koulutus kaikkiin muihin koulutuksiin).

Näin ajattelen

Menestymisemme edellytys on ammattitaitoinen henkilöstö duunarista suunnittelijaan aina johtajia myöten. Yksin yrittäjille osaaminen on elinehto.

Leikkaukset ovat kohtalokkaat. Menossa olevalle amisten alasajolle on laitettava stoppi ja toimia päinvastoin. Ammattikoulujen opetukseen pitää panostaa. 

Nykyiset systeemit ovat kelvolliset. Ne eivät saa muuttua kulisseiksi rahan puutteen takia.