Kunniakas menneisyys

Tässä kysymykseni

Kuinka ammattikoulun tehtävä on muuttunut? Arvostavatko ihmiset amiksen suorittamista? Miten kiinnostuneita päättäjät ovat ammatillisen koulutuksen kehittämisestä?

Jaskan vastaukset

Porissa ammattikoulut aloittivat Venäjän vallan alla jo 110 vuotta sitten. Koulut olivat erikseen tyttöjä ja poikia varten. Koulujen perustamista perusteltiin muun muassa seuraavasti: "Useimmissa tapauksissa kansan lapset kaupungissamme tuossa 12 - 15-vuotisina kansakoulusta päästyään eivät ainakaan pariin vuoteen saa mitään tointa, vaan juoksentelevat kaduilla joutilaina tottuen siten pahuuteen ja laiskuuteen, josta on seurauksena, että he monesti joko aivan pian tai ainakin myöhemmin joutuvat perikatoon. Joutilaisuus on nimittäin paheiden äiti. Ei myöskään sille ihmiselle, joka jo nuoruudessaan on joutilaisuuteen tottunut, tahdo enää milloinkaan tulla oikeata kestävää työintoa."

Suomalainen koulutus otti ison harppauksen peruskoulun myötä. Sillä annettiin jokaiselle nuorelle tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja kehittymiseen.

Työelämä tarvitsi tekijöitä. Ammattitaitoa ei enää pystynyt hankkimaan kisälli - mestari -systeemillä. Ammattikouluja perustettiin Satakuntaankin monia ja niihin satsattiin. Opettajien koulutus laajensi esim. insinöörin taitoja kasvatuksen ja opettamisen suuntaan. Opettajalle asetettiin selkeät kelpoisuusehdot. Koulutuksen rakennetta ja opintosisältöjä muutettiin 1980-luvun vuosikymmenen koulutusreformissa. Koulutus haluttiin antaa jokaiselle nuorelle joko ammattikoulussa tai lukiossa. Amiksen opetukseen sisällytettiin entistä enemmän jatko-opintoja ja muuttuneen työelämän tarpeita palvelevia aineita, muun muassa kieltenopetusta. Ammattikoulu ja lukio piirrettiin kaavioissa rinnakkain.

1990-luvun suuria kokeiluja olivat ammattikorkeakoulu- ja nuorisokoulukokeilut. Nuorisokoulukokeilussa tavoitteena oli hyödyntää lukion ja ammattikoulun mahdollisuuksia niin, että opiskelija voisi mukauttaa tutkintoaan. Yhdistelmäopintojakin kehitettiin. Sen suorittajat saivat valkolakin ja tutkintotodistuksen ammatillista perusopinnoista. Porissa suhtauduttiin nuivasti ja vastahakoisesti päivälukioiden ja ammatillisen toisen asteen yhteistyöhön. Nuorisokoulukokeilukin tyrmättiin.

Viimeisimmät opetussuunnitelmien perusteet sallivat melkoisen joustavuuden tutkintojen muodostamisessa. Työssäoppiminen on uudistanut ammatillista opetusta 1990-luvun loppupuolelta alkaen. Nyt vastuu ammatillisten sisältöjen opetuksesta perustuu sopimuksiin ja yhteisiin pelisääntöihin työpaikkojen ja oppilaitoksen kesken.

Ammattikoulujen opiskelija-aines on muuttunut melkoisesti. Alkuaikoina Porin valmistaviin kouluihin tulijat olivat lapsia, nyt he ovat nuoria tai aikuisia.

Koulukiinteistöihin ja niiden kone- ja laitekantaan on investoitu paljon veronmaksajien varoja. Opetustilat ovat nykyään asiallisia. Työturvallisuus on koulutuksessa keskeisellä sijalla.

Ammattikoulua arvostavat ne, jotka ovat sen itse käyneet. Myös työpaikat ovat tyytyväisiä saamistaan ammattilaisista. Ammatillisen koulutuksen suosio nuorison keskuudessa on kohentunut. Valitettavasti yleinen mielipide vähättelee amista ja moni pitää sitä edelleenkin "naapurin mukuloiden kouluna". Samanlainen suhtautuminen näkyy poliittisissa päättäjissä ja tiedotusvälineissä. Parhaillaan toteutettavat ammatillisen toisen asteen resurssien leikkaukset todistavat tämän. Leikkaajat eivät tiedä, mitä vahinkoa tekevät!

Tätä mieltä minä olen.

Ammatillisen koulutuksella on kunniakas menneisyys. On selvää, että työpaikat tarvitsevat ammattilaisia nyt ja tulevaisuudessa.

Ammatillisen koulutuksen laatuun pitää kiinnittää huomiota. Vaivalla ja ajan kanssa rakennettua ei saa romuttaa lyhytnäköisin leikkauksin. 

Nuoria on vähän ja jokainen pitää pitää mukana. Syrjäytymistä ja joutilaisuutta vastaan on tehtävä työtä tänäänkin.

Ammattikoulujen ja lukion yhteistyö pitäisi saada viriämään.